Olen ollut koiranomistaja jo pikkutyttönä. Isä kasvatti cockerspanieleita ja minulla oli Tutte-cockeri. Kotona kasvatettiin vielä myöhemmin suomenpsytykorvapentue.
Pitkään olin Helsingin aikanani ilman koiraa ja viimein meille tuli ensimmäinen labradori Roki, josta tuli opaskoira.
Minos, töpöhäntäinen labradori tuli kovalla kiireellä Rokin tehdessä lähtöä Opaskoirakoululle. Minokselta leikattiin kyynärpää ja muutto maalle ja tassuttelu pehmeillä metsämailla ja Kemijoen uinneilla antoi pitkän elämän 13.3- vuoden ikään.
Elämäni koira tuli minulle borderollie Nelsonin muodossa ja Neppulin kanssa pääsin tutustumaan tokon, palveluskoirien sekä VAPEPAn ihmeelliseen maailmaan.
Nepsuli sai HK3, EK3, JK1, tokon EVL- koulutuksen. Nelson oli se oikea bordercollie, vahva, taitava osaamattomalle minulle.
Nelson ensimmäisen etusivuni komistus!
Nelsonin jälkeen sain maailman kauneimman bordercollien Kirken. Pikkupaimenen Blind Love ja Nelson saivat kaksi poikaa. Mörri oli minun tokokoirani mutta sairastuttuaan ei enää voinut kisata. Ihana Mörrykkäiseni.
Pommi oli hieno, ihana käyttölinjainen belgianpaimenkoira, joka eli pitkän elämän. Pommin kautta opin aivan uusia lajeja suojelun ja peltojäljen parissa.
Labradorit kutkuttivat mieltäni ja sain Mallorn's kennelistä Mette- pennun. Mette oli polvistaan rikki ja suru oli valtava.
Anu Honkapirtti Mallorn's kennelistä luovutti minulle ihanan, keltaisen Pihkan kokeelle. Pihka kuvattiin terveeksi ja siitä tuli minun kantanarttuni.
Koiristani voi lukea koirieni sivuilta!
Kävin kasvattajakurssin 2006 ja ensimmäinen pentue syntyi 2008. Olen saanut paljon apua bordercolliekasvattaja Sari Solannilta ja labradorikasvattaja Anu Honkapirtiltä.
Kuulun Tevolan Eränkävijöitten metsästysseuraan ja suuren palkinnon sain, kun minut nimettiin Suomen Metsästäjäliiton vuoden naiskouluttajaksi. Se suurin kunnia tuli 2018, kun minut nimettiin Lapin läänin erämieheksi.
jatkuu...
